Amerikkalainen yhteiskuntavisio on toisen maailmansodan jälkeisenä aikakautena perustunut eurooppalaisperäisen sivilisaation voimakkaalle itsekriittisyydelle, globalisaatiolle ja kulttuurirelativismille. USA:n nykyinen eliitti on erehdyttävän voimakkaasti vannoutunut uskossaan kulttuurien ja kansojen välisten erojen olemattomuudesta, jolloin amerikkalaiset näkevät perustuslain tai muun valtiosäännöksi rinnastettavan dokumentin riittäväksi takeeksi yhteiskuntakoheesion turvaamiseksi. Yhteisillä kansallisilla juurilla tai kulttuurilla saati sitten kansallisella identiteetillä ei tämänkaltaisessa yhteiskuntafilosofiassa ole sijaa. Lukuisat esimerkit nykyajalta ja historiasta siitä, että sekakulttuuriset yhteiskunnat ovat epästabiileja ja lähes aina tuomittuja hajoamaan, eivät ole saaneet amerikkalaisten päättäjien ajattelun ideologista ydintä horjumaan.
Eurooppalaiset yhteiskunnat ovat poiketen USA:sta historiallisesti kehittyneitä kulttuurivaltioita, joiden kansat omaavat satoja tai jopa tuhansia vuosia kattavan kulttuurisen kohtalonyhteyden ja yhteiset juuret. Täten amerikkalaisten vuosikymmenestä toiseen toistuvat yritykset painostaa eurooppalaiset omaksumaan amerikkalaisen yhteiskuntajärjestyksen ei ole millään muotoa hyväksyttävää. USA:n Euroopan sivilisaatiolle aiheuttamista konkreettisista negatiivisista vaikutuksista voidaan mainita muun muassa Yhdysvaltojen harjoittama painostus kylmän sodan aikana Länsi-Saksaa kohtaan, jotta maa ottaisi vastaan turkkilaisia siirtotyöläisiä, jotta natoon kuuluva Turkki saataisiin paremmin sidottua kommunismin vastaiseen rintamaan. Myös EU-politiikan saralla amerikkalaisten päämäärät eivät ole yhteneväiset itsenäisten kansallisvaltioiden Euroopan ideologian kanssa. Amerikkalaisten tavoitteena on EU:n metamorfoosi mahdollisimman yhtenäiseksi USA:n ulkopolitiikkaa maailmalla puolustavaksi entiteetiksi. Lisäksi Yhdysvaltojen peittelemättömänä toiveena on inkorporoida Turkki ja muita ei-eurooppalaisia maita EU:hun omien geopoliittisten päämääriensä turvaamiseksi, vaikka tämänkaltainen EU-laajentuminen johtaisi Euroopan sivilisaation tuhoon.
USA:laisen yhteiskuntavision, joka ei tunnusta kansallisia maarajoja tai eri kulttuurien välisiä eroja, nousu normiksi Länsi-Euroopassa on yksi keskeisimmistä syistä länsimaiden nykyiselle alennustilalle. Amerikkalaiset kaikista kärkevimmin länsimaisten ihmisten joukossa uskovat globaaliin maailmankylään, jossa kulttuurien ja kansojen välillä ei ole mitään eroa, vaan kaikki valtiot haluavat muuntautua amerikkalaistyylisiksi liberaalidemokratioiksi. Tämä ideologia on kuitenkin johtanut materiassa ja ihmishengissä laskettuna giganttisen mittaluokan menetyksiin ympäri maailmaa, kuten Irakissa, jossa amerikkalaiset yrittivät omien utopististen yhteiskunta-arvojensa ohjaamaa nation buildingia.
Euroopan on syytä irrottautua USA-johtoisesta liberaalin globalismin ja monikulttuurisuuden arvoille perustavasta epäkansallisesta maailmanjärjestyksestä. Tämä ei tarkoita demokratian ja ihmisarvojen hylkäämistä, vaan uutta kansallista suuntausta ympäri Euroopan, joka siivittäisi traditionaalisen eurooppalaisen kulttuurin uuteen nousuun. Tämän uuden kansallisen käänteen hedelmistä saisivat nauttia kaikki Euroopan maiden kansalaiset tasa-arvoisen hyvinvointi- ja talouspolitiikan seurauksena, eivätkä vain hallitsevat luokat ja pääomapiirit, kuten nykyisessä maailmanpoliittisessa status quossa on vallitseva asiaintila tulonjaossa.
Eurooppalaiset yhteiskunnat ovat poiketen USA:sta historiallisesti kehittyneitä kulttuurivaltioita, joiden kansat omaavat satoja tai jopa tuhansia vuosia kattavan kulttuurisen kohtalonyhteyden ja yhteiset juuret. Täten amerikkalaisten vuosikymmenestä toiseen toistuvat yritykset painostaa eurooppalaiset omaksumaan amerikkalaisen yhteiskuntajärjestyksen ei ole millään muotoa hyväksyttävää. USA:n Euroopan sivilisaatiolle aiheuttamista konkreettisista negatiivisista vaikutuksista voidaan mainita muun muassa Yhdysvaltojen harjoittama painostus kylmän sodan aikana Länsi-Saksaa kohtaan, jotta maa ottaisi vastaan turkkilaisia siirtotyöläisiä, jotta natoon kuuluva Turkki saataisiin paremmin sidottua kommunismin vastaiseen rintamaan. Myös EU-politiikan saralla amerikkalaisten päämäärät eivät ole yhteneväiset itsenäisten kansallisvaltioiden Euroopan ideologian kanssa. Amerikkalaisten tavoitteena on EU:n metamorfoosi mahdollisimman yhtenäiseksi USA:n ulkopolitiikkaa maailmalla puolustavaksi entiteetiksi. Lisäksi Yhdysvaltojen peittelemättömänä toiveena on inkorporoida Turkki ja muita ei-eurooppalaisia maita EU:hun omien geopoliittisten päämääriensä turvaamiseksi, vaikka tämänkaltainen EU-laajentuminen johtaisi Euroopan sivilisaation tuhoon.
USA:laisen yhteiskuntavision, joka ei tunnusta kansallisia maarajoja tai eri kulttuurien välisiä eroja, nousu normiksi Länsi-Euroopassa on yksi keskeisimmistä syistä länsimaiden nykyiselle alennustilalle. Amerikkalaiset kaikista kärkevimmin länsimaisten ihmisten joukossa uskovat globaaliin maailmankylään, jossa kulttuurien ja kansojen välillä ei ole mitään eroa, vaan kaikki valtiot haluavat muuntautua amerikkalaistyylisiksi liberaalidemokratioiksi. Tämä ideologia on kuitenkin johtanut materiassa ja ihmishengissä laskettuna giganttisen mittaluokan menetyksiin ympäri maailmaa, kuten Irakissa, jossa amerikkalaiset yrittivät omien utopististen yhteiskunta-arvojensa ohjaamaa nation buildingia.
Euroopan on syytä irrottautua USA-johtoisesta liberaalin globalismin ja monikulttuurisuuden arvoille perustavasta epäkansallisesta maailmanjärjestyksestä. Tämä ei tarkoita demokratian ja ihmisarvojen hylkäämistä, vaan uutta kansallista suuntausta ympäri Euroopan, joka siivittäisi traditionaalisen eurooppalaisen kulttuurin uuteen nousuun. Tämän uuden kansallisen käänteen hedelmistä saisivat nauttia kaikki Euroopan maiden kansalaiset tasa-arvoisen hyvinvointi- ja talouspolitiikan seurauksena, eivätkä vain hallitsevat luokat ja pääomapiirit, kuten nykyisessä maailmanpoliittisessa status quossa on vallitseva asiaintila tulonjaossa.
